Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 30.10.2012 16:50

SUNNUNTAI 28.10.

Dateland (Arizona) – Salton Sea, Niland, Corvina Estates (California)

Ajomatka 299 km, YHT. 6.355 km

Raikkaan lämmin yö, aamulla +14. Olemme enää 100 km päässä Cororadojoesta ja vain 150 m korkeudessa. Kaktuspuistohan oli vielä sentään 500 metrissä. Ainoa mikä vähän häiritsi, oli aika kova junaliikenne. Veturit huusivat vain poikkeustapauksissa, mutta mahtavien dieseleiden jyrinä ja 100-150 vaunua aikaansaivat kohtalaisen metelin. Yuman suuntaan länteen vetureita oli yleensä vain 2-3, mutta itään ja pieneen ylämäkeen niitä oli 4-5.

Leirin kaveri kasteli palmuja ja sanoi ettei tämän seudun tuuman (25 mm) vuotuinen vesisade riitä niiden hyvinvointiin, vaan ne on kasteltava kunnolla kaksi kertaa viikossa. Kesällä oli sentään ollut kunnon ukkonen, jonka seurauksen toimiston kulman palmu oli nyt sisältä hiiltynyt ja kolmessa osassa.

Ajoimme taatelipalmujen vierestä takaisin I-8 Interstatelle, mutta  jo 15 mailia myöhemmin hylkäsimme sen ja valitsimme viereisen vanhan tien. Sen varrella oli muutama vaikuttava romupiha ja paljon keinokasteluun perustuvia viljelmiä. Muuten tien varren entiset kylät olivat toivottomassa kunnossa, mutta oli niissä silti elämää. Laaksossa oli myös muutama suuri tuhansien lehmien karja-alue. Hajut olivat tässä kelissä sen mukaiset. Ja heinärehua joka puolella rekkalasteittain.

Romupihan yksi esimerkki

Wellton oli suurempi ja uudempi. Se perustuikin alueen suureen keinokastelujärjestelmään. Siellä oli myös muutama isompi asuntovaunuleiri. Ennen laajaa Yumaa oli vielä palattava moottoritielle, kun ei ollut vaihtoehtoja. Missään emme ole nähneet niin paljon talviasukkaille ja yöpyjille tarkoitettuja jättikokoisia asuinalueita, kuin Yumassa. Niitä oli business loopin varrellakin vaikka kuinka monta ja usein ihan vierekkäin. Eivätkä varmaan olleet ainoita. Businestakin oli tämän reitin varrella niin että riitti.

Ajoimme täällä aika vaatimattoman Coloradojoen rantaan katsomaan maisemaa ja joen toisella puolella alkavaa Californiaa, viimeistä osavaltiotamme tällä reissulla. Historiallisessa paikassa oli vanhaan aikaan ollut lautta joka vei ihmisiä ja vankkureita rannalta toiselle. Siinä oli aikoinaan myös jokea pitkin purjehtineen höyrykäyttöisen siipirataslaivan satama.

Paikkaa koristi 1907 valmistunut veturi, joka oli ollut tavarajunakäytössä aina vuoteen 1957 saakka. Se painoi 194 tonnia pystyen vetämään 30 tavaravaunua 40 mailin (65 km/h) vauhdilla. Ja kuumaa oli, taas yli 30 astetta.

Sanaksenahot tulivat vankilakierrokselta (historiallinen Arizonan territorion ensimmäinen vankila) ja ajoivat sillan yli juuri kun suuntasimme katseen siihen. Sovimme kahvitreffeistä läheisen Californian dyynialueen levähdysalueella. Vielä teimme pienen Yuman aivan aution keskustan kierroksen autolla ja sitten sillan yli Californian puolelle. Viikonloppuna dyyneillä oli varmaankin ollut jonkinlainen  ajotapahtuma, niin paljon tuli vastaan asuntoautoja joiden perävaunuissa oli jos jonkinlaista hiekkakirppua yms.

Autostamme loppui Yumassa ohjaamon ilmastointilaite toimimasta, joten pääsimme nauttimaan kunnon helteestä vanhanaikaiseen tapaan. Yritettiin vaan puhaltimella pistää ilmaa kiertoon, mutta ei sentään ajettu ikkuna auki. Helteisen kahvi- ja jäätelöhetken jälkeen jatkoimme matkaa kohti Salton Sean rantaleiriä.

Ajomatkaa tuli tänään lähes 300 km, mutta se on paljolti pois huomisista kilometreistä. Rantaleirissä oli  tilaa ja asetuimme aivan Salton Sea –suolajärven rannan tuntumaan kuumalle hiekkakentälle. Onneksi täällä saimme auton asunto-osan ilmastoinnin päälle ja sisäolot siedettäviksi.

Sanaksenahot tulivat samaan leiriin. Vaikka tämä olikin yhä aika ränsistynyt, ei ollut 16 taalan hintakaan paha kaikilla kytkennöillä ja uima-altailla. Olimme muuten tässä laaksossa yli 60 m merenpinnan alapuolella ja sekä vesi että maaperä ovat erittäin suolaiset. Vesi on taas hieman paennut viime vuodesta, silloinhan vietimme tässä kaksi yötä Trastien ja Martineerojen kanssa lähinnä kolmen kuukauden matkan pakkauksia hoidellen.

Illalla söimme uima-altaan vieressä ulkopöydän ääressä meksikolaisittain ja auringonlaskun jälkeen hyödynnettiin vielä altaita jokseenkin täysikuun valossa. Hieno, leppoisa ja lämmin ilta.

Johanssoneilta tuli tieto, että he olivat vielä toisenkin päivän Las Vegasin drag race –kisassa ja heidän lisäkseen myös Mäkivirrat jäivät vielä yhdeksi yöksi pelikaupunkiin. Muut olivat lähteneet kohti Los Angelesia enimmäkseen kai Death Valleyn kautta.

MAANANTAI 29.10.

Salton Sea, Niland – Desert Hot Springs, Desert Spring Spa RV Park

Ajomatka 113 km, YHT. 6.468 km

Rauhallinen ja lämmin yö vaikka junanrata olikin aika lähellä. Eivät huutaneet tässä. Ja linnut alkoivat metelöidä heti aamutuimaan. Niitä on järvellä tosi paljon, erityisesti pelikaaneja mutta myös muita rannoilla viihtyviä suurempia tai pienempiä lintuja. Lämpöä oli auringon noustessa +13 ja muutaman hetken kuluttua 20. Taitaa tulla taas kuuma päivä.

Suoritettiin aamukävely läheiseen edesmenneeseen venesatamaan, jossa oli rutikuiva veneallas, veneiden raatoja maissa ja muuta romua.



Vene on raato, mutta ei daamit!

Ennen kaikkea hiivimme kuitenkin rantamuurille katsomaan pelikaaneja, joita olikin valkoisina lauttoina paljon. On se vaan komea lintu, tuo iso valkoinen pelikaani joka liitelee uskomattoman komeasti ihan veden pinnassa. Ja joukossa oli muutama tummempikin yksilö.

Lindholmeilta tuli viesti, että olivat kahden aika pitkän ajopäivän jälkeen New Mexicon Columbuksessa, siellä mihin vapaustaistelija Pancho Villa joukkoineen teki yllätyshyökkäyksen 1916. Aika haipakkaa ovat menneet kohti Texasia ja Floridaa.

Ja liikkeelle piti meidänkin lähteä, vaikka tänään oli lyhyt matka. Salton Sea loppui vähitellen ja kuivuneet rannat muuttuivat hedelmällisiksi viljelmiksi; taatelipalmuja, paprikoita ja erilaisia sitruksia. 50 km ajon jälkeen palasimme Indiossa taas meren pinnan tasalle 60 m syvyydestä. Samalla elämä vilkastui, kun alkoi Palm Springsin laakson parempiosaisten alue, oli Coachella, Indian Wells, Palm Desert, La Quinta, Rancho Mirage ja muita toisiinsa kiinni kasvaneita kaupunkeja. Jo istutuksista ja veden käytöstä havaitsi, ettei oltu ihan surkeimmilla alueilla. Samoin kadun nimistä, (Marilyn) Monroe Avenue, Frank Sinatra Drive, Gene Autry Trail.. viihdealalta  tuttuja nimiä. Monet heistä viettivät ennen vanhaan vapaa-aikaansa juuri Palm Springsissä.

Palm Springsin keskustassa pysähdyimme autohuutokaupan/-myymälän pihalla ihailemaan mitä erikoisempia vanhoja ja uudempiakin pelejä. Kyllä autot ennen olivat sentään jotain ihan muuta!

Keskustan jälkeen sukelsimme suurelle tuulivoimaloiden alueella. Niitä oli tien vieressä aika tiuhaan sullottuna ainakin tuhat tässä tuulessa ja kuumuudessa laiskasti pyörivää myllyä, ja lähialueilla autiomaassa kukkuloiden rinteillä monin verroin enemmän.

Saavuimme hyvissä ajoin parista aikaisemmasta kerrasta tuttuun pieneen leiriin, jossa oli lämpimät uima-altaat luonnon mineraalivedellä ja maasta tulevalla lämmöllä. Olemmehan aivan San Andreaksen vajoaman vieressä, joten tässä ”paikallisessa Islannissa” esiintyy aika runsaasti maalämpöä. Iso allas oli 34-asteinen ja poreallas n. 40. Kun ulkona oli yli 30 astetta, ei juuri tarvinnut palella. Ohjelmaan kuuluikin sekä iltapäivä- että iltapulikointia täysikuun valossa. Täällä altaat ovat auki aina.

Saimme Kivisiltä viestin, että he olivat Ikosten kanssa tosi kivassa leirissä Malibussa Tyynenmeren rannalla. Myös Mäkivirrat olivat Malibussa. Johanssonit puolestaan lähtivät viimeisinä Las Vegasista ja olivat myös Californian puolella Calicon vanhan hopeakaupungin leirissä Barstowin kupeessa. Huomenna varmaan olemme isolla joukolla Anaheimissa.


( Päivitetty: 30.10.2012 16:58 )


1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 3.400



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com