Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Matkakertomus Niipat, matkalta USA 20.9–3.11.2012

Päivänä 20.9.2012 lento Münchenin kautta Los Angelesiin. Lento oli oletetun väsyttävä, Lufthansa hoiti homman saksalaisella tyylillä eli mallikkaasti.

Los Angelesissa lentokentällä hommat meni joutuisasti, kuvattiin ja otettiin sormenjäljet ja sitten tulliin, joka kysyi onko hedelmiä matkassa, ei ollut, kun kaikki oli lennon aikana syöty ja niin päästiin USA:han.

Hotelli oli muutaman minuutin matkan päässä lentokentältä, hieno huone ja vielä parempi aamiainen.

Aamulla jatkettiin autojen luovutukseen, jossa aikaa meni papereiden täyttämiseen.

 

Autoista muutama sana:

Alusta on Fordin V-10, 6,8 litran bensakone, jonka kulutus Niipan Raimon pintakaasulla 30 l/100 km. Vehkeen pituus on 23 jalkaa eli 7 metriä, korkeus 13 jalkaa eli 4 metriä ja leveys 8,5 jalkaa eli 2,5 metriä. Säiliöiden tilavuudet ovat bensa 200 litraa, juomavesi 190 litraa, vessasäiliö 100 litraa, harmaa vesi 140 litraa ja lämpimän veden säiliö pari ämpäriä, kiinteä kaasutankki 10 gallonaa eli 40 litraa. Auton kokonaispaino 5200 kg. Auton massa vaatii uudenlaista ajo-otetta, tosin alun jälkeen autoon tottui yllättävän nopeasti ja tutustumisen jälkeen autoon kasvoi halu:).
 

Sitten liikenteeseen ja tietysti väärään suuntaan, meni tunti maisemia katsellessa. Päästiin kuitenkin tapaamispaikkaan eli lähimpään Wall-Marttiin tankkaamaan jääkaappi täytteen, kaljakori määrittää alueen yleisen hintatason ja täällä se maksoi (Budweiser) 20 taalaa 36 purkkia ei paha:).

Koisimaan Pomona KOA:n kämppäriin, varsinainen kolo, vastasi Saksan stell-blatzia siis surkeimmasta päästä. Tultiin myöhässä ja juostiin yhteistapaamiseen, lämpöä oli rapiat 38 astetta.

Aamu valkeni toisissa merkeissä, aurinko paistoi ja muutenkin oli mukavaa. Suihkun jälkeen liikenteeseen ja kaupoille. En tiedä miksi olin lähtenyt vähissä aurinkovarustuksissa, joten muun ohella niitä metsästämään. Päivän aikana löytyi todella hyvä kauppapaikka (kirppari), jossa oli pestyjä surfi-tuotteita tangoilla metritolkulla. Täältä sain hommattua kahdet pestyt shortsit ja 6 t-paitaa 17 taalalla, ei paha.

Ilta meni Simo Veharannan vieraana La Vernessä, ruokaa ja juomaa yllin kyllin ja riitti vielä matka eväiksi cripsejä, joista tehtiin seuraavan illan illallinen, tosi hieno tilaisuus, kiitokset siitä isännälle ja toki Geiteleille, jotka tämän olivat meille järjestäneet.

Sunnuntai 23.9 aamu aukesi tavanomaiseen tapaan aurinkoisena ja lämpimänä, nyt porukka hajaantuu ja lähtee omille teilleen, osa pohjoiseen. Me ei digata punapuiden halaamisesta vaan kaupungin sykkeestä, joten nokka kohti Anaheimia, jossa Selänne pelaa (oltaisiin menty katsomaan preseason, harjoitusottelua, syntymäpäivänäni 25.9 Honda-areenalle, mutta kun tuli tuo halvattu työsulku. No ei se mitään ajettiin yhteisinfossa kehuttuun Anaheim Resort RV Parkkiin seuraaviksi 3 yöksi, mahtava paikka!

Aamulla hintaan kuului muffinsit ja kahvit, netti toimi kahvilassa kuten sivistysvaltiossa pitääkin. Leirin ovelta lähti syöttöliikenne niin Disneylandiin kuin myös Universal-studioille, käytiin molemmissa.

Samaan parkkiin tuli seuraksemme myös Räisästen pariskunta, joiden kanssa ensimmäisenä iltana parannettiin maailmaa. Räisäset lähti ja me oltiin vielä yksi yö.

Tämä leiri oli hinta/laatusuhteeltaan täysi kymppi, henkilökunta täysin ylivertaista, auttavia, paikat erinomaisia ja WC/suihkut ei parempaa voisi toivoa.

Aamulla Helin kanssa funtsittiin, että mihin sitten.

Selailtiin matkaoppaita ja päädyttiin vierailemaan sinä päivänä Griffith Observatoriossa ja samalla suunnalla Tyynellä merellä sijaitsevalla Villa Gettyllä ja niin lähdettiin.

Observatorio oli todella käymisen arvoinen, auto saatiin ilmaisparkkiin heti pääportin eteen ja sitten sisään tutkimaan taivaan ja avaruuden ihmeellisyyksiä ja 2 tuntia siinä sitten hurahti, samalla saatiin hyviä kuvia niin LA:sta kuin Hollywoodin maamerkistä, hieno paikka ja vielä ilmainen.

Suunta tämän jälkeen kohti Tyyntämerta ja Villa Gettyä, sinne päästiin, mutta portilla vartijat totesivat, että privat-tilaisuus sorry, tulkaa huomenna uudestaan. No eiku etsimään läheltä majapaikkaa, joka muutaman mutkan jälkeen löytyi eli Tyynenmeren törmällä Malibu Beach RV Parkissa, hinta rasvainen eli 70 taalaa, mutta sillä rahalla saa valtameren terassipaikan, josta rannatonta rantaa voi katsella silmän kantamattomiin.

Aamulla ylös ja huomattiin, että viereen (siis 2 metrin päähän oli parkkeerannut ranskalainen seurue, johon kuului 2 teinipariskuntaa ja heillä kiire auton luovutukseen. Tavaraa paljon joten autoimme EU tovereitamme pääsemään eroon säkillisestä elintarvikkeita, joihin kuului myös 10 pulloa Budwaiseria ja sitähän 35 asteessa kuluu.

Matka jatkuu tarkoituksella tutustua ensin sinne Villa Gettyyn, siis sinne.

Auto parkkiin ja sisälle, mutta vartija sanoi, että stop, onko varausta, joka tulisi olla tehty 24 h ennen vierailua? Kas kun eivät eilen siitä mitään puhuneet. Ei ollut, joten pari kuvaa ja autolle (meininki on vielä siellä tällä matkalla käydä ja myös käytiin) suuntana San Diego 150 mailia ja viisi tuntia ja päästiin hyvään Rv-paikkaan ,jossa kupongilla, jonka sain vuokra-auton Good-Samin luettelosta, saatiin kolme yötä kahden hinnalla eli taaloissa 130 ja huomenna mennään Sea Worldiin.

Ja mentiin kanssa, tarkoitus oli mennä julkisilla, mutta respan tyttö sanoi, että walk about 1 mile eli pieni parin kilsan kävely juna-asemalle. Asteita oli 35, joten ei paljon kiinnostanut, niinpä takaisin ja auto alle ja niin oltiin puolen tunnin jälkeen Sea Worldin parkkipaikalla, maksettiin 20 taalaa parkista ja sitten sisään hintaan 78 taalaa nuppi ja oli muuten sen arvoista, käykää ihmeessä jos olette tällä suunnalla. Sesongin ulkopuolella jonot ovat täysin inhimillisiä eli niitä ei käytännössä ole, ilma on siedettävä tosin meidän osalta osui reissun kuumin päivä ja Heli paloi niskasta aika pahasti, no ollaanhan nyt lähellä Red Neckejä, joten kai se menee sen piikkiin:).  Olihan tosi kiva päivä USA:ssa!

Sitten takaisin rv-parkkiin hikisen päivän jälkeen, joten pestiin pyykit. Auton vehkeitä täytyy ihmetellä sillä jääkaappi toimii tosi tehokkaasti sillä Helin mansikkaviini oli kontissa lämpimässä, laitoin sen pakkaseen ja puolentunnin jälkeen ”punaniskani” sai poltteeseensa lievitystä kylmän juoman merkeissä eli autossa vehkeet toimivat kuin junan vessat.

Aamulla kahvit naamaan ja kylille eli käytiin tsekkaamassa Meksikon raja ja sen putiikit ja taas meni päivä. Sain kuitenkin Helin suostuteltua ajamaan takaisin Rantatietä pitkin eli Silver Strand Bulevardia takaisin parkkiin. Tämä tie on muuten sellainen, jota harvoin tulee vastaan eli 10 km:n pitkällä bulevardilla meri on molemmilla puolilla.

 

Sieltä sitten takaisin San Diegon lahden ylittävän sillan kautta ja olihan nähtävää! Silta nousi toista sataa metriä yli merenpinnan ja näkymät sen mukaiset.

Takaisin rv-parkkiin ja pari sanaa paikallisten kanssa, jotka kertoivat, että meidän seuraava kohde on USA:n kuumin eli siis sinne Yumaan!

 Aamulla matkaan ja tietysti piti käydä matkanvarrella osuneeseen Swab-meetissä eli paikallisella kirpputorilla. Sieltä sain itselleni taas yhden lippalakin ja puolentusinaa t-paitoja ja yhdet shortsit. Heli taisi tässä kisassa kerrankin jäädä toiseksi eli puolikkaaseen vesipulloon. Ja eteenpäin.

Matkan alkutaival oli vuoristoista ja sen jälkeen

aaaaaaakeeeeetalaaaaakeeeta

eli rattia vuorten jälkeen ei tarvinnut kääntää seuraavaan 100 mailiin ja nyt ollaan parkissa Desert Holiday RV Resortissa hintaan 36 taalaa miinus Samin rabatit.

Kun tultiin tähän majapaikka, olosuhteet olivat kuin pätsi eli 45 astetta ja tässä tilanteessa ystävällisen emännän suosituksella suoraan altaaseen, joka tuolloin oli meidän yksinomaisessa käytössä.

Näin viilennettyä autolle ja jutustelemaan naapurin naisen kanssa, joka oli kertomansa mukaan ostanut RV:n (35 jalkaa pitkä bussi!) 3 vuotta sitten 18.000 taalalla ja tehnyt sen jälkeen sillä matkaa pitkin USA:ta.

Tämä 1,5 metriä pitkä emäntä piti meille poliittisia puheita pariin otteeseen, jonka jälkeen päätettiin Helin kanssa siirtyä ilmastoituun sisätilaan tekemään näitä kirjoitustöitä ja huomenna on tarkoitus jatkaa kauppojen kautta Las Vegasin suuntaan.

Aamulla jatkettiin Las Vegasiin ja navigaattorin puolen välin etapin koordinaatit eli Bullhead City ja sinne.

Ja olihan matka!

Pelkkää aavikkoa ja aavikon puolessavälissä oli poliisin chekpoint, jossa musta poliisi kysyi mitä hommailtaan ja onko passeja. Tämä oikein ystävällinen poliisi jäi vastausta odotellessaan taputtamaan käsiänsä (outo tapa, joka tuli vastaan muuallakin)?

Rupesin kaivamaan passeja, musta mies eli se poliisi sanoi no wory ja hyvää matkaa ja taas poljettiin eteenpäin.

Auto tykkää gasolinesta, joten Needelsissä oltiin menossa tankille, mutta oli kallista, gallona 4,89 taalaa, joten jatkettiin matkaa ja pari mailia eteenpäin myivät samaa fuelia hintaan 3,55 gallona. Tätä kassalla ihmettelin. Red neck totesi, että Needelsissä porukka on rosvoja ja että täällä Arizonan puolella homma toimii ilman kusetusta, niinpä me tankattiin tappiin asti.

Matka jatkui eli päädyttiin alueen parhaaseen (isännän kertoman mukaan:))paikkaan eli Silver View RV Resortiin ja tämäkin paikka oli täysin mieletön, hintaan 35 taalaa/yö. Näkymä suoraan Colorado-joelle ja hyvä uima-allas ja hyvä henkilökunta.

Helin kanssa sukelleltiin seuraavat kaksi päivää, sillä isännän, jolla tälläkin oli suomalaisia sukulaisia, eikä ollut matkan varrella ainoa?,  esityksen mukaisesti käytiin seuraavana päivänä vanhassa roud 66 varrella olevassa kullan kaivajien kaupungissa eli Oatmanissa, ja taas meni päivä. Onneksi päästiin mukavan päivän jälkeen uimaan RV-alueen SPA:han  ja huomenna Vegasiin!

Mentiin siis Vegasiin padon, sen Hooverin, kautta ja parkkiin Circus Circukseen hintaan 48 taalaa yö. Paikkaa voisi verrata Tuurin parkkiin, siis sitä ensimmäistä asfaltti sellaista. Kenttä täynnä autoja ja RV-parkki hotellin takapihalla asfaltilla, no sen kesti, koska taas pääsi uimaan:).

Seuraavana aamuna mentiin stripille eli tsekattiin Las Vegas Bulevardin kauppakatu päästä päähän ja saatiin hyviä kuvia.

Apuna käytettiin Circus Circuksen edestä lähtenyttä julkisen liikenteen mahdollisuutta eli bussi meni suuntaan south 6 mailia ja takaisin ja jatkoi vielä pohjoiseen vanhaan Vegasiin 3 mailia.

Aikaa meni ilmastoidussa kaksikerroksisen pussin etulasin takana pari tuntia ja kuvia tuli, voisiko sanoa riittävästi, sitten kämpille murkinalle ja altaan kautta sama juttu katsellen illalla Vegasin valomerta, joka on siis päivällä ja yöllä kaksi eri maailmaa.

Niin ja bussin 24 h:n hop and go lippu maksoi 8 taalaa nupilta, ei paha, sillä varsinainen Hop and Go firma myi samaa tavaraa hintaan 48 taalaa ja heillä busseina kaksikerroksiset englantilaiset, jossa toisessa kerroksessa avokatto eli ei ilmastointia. Vinkkinä meiltä, menkää paikallisella RTC:llä.

Lisäksi vinkkinä muille, että vanhan Vegasin puolella meno on good, siellä oli katutaiteilijoita ja elävää musiikkia, joten vahva suositus on se, että Vegasissa menkää illalla pohjoiseen vanhaan Vegasiin siellä on elämä!

Aamulla funtsittiin vaihtaa paikkaa Vegasissa toiseen leiriin eli Boulder RV Parkkiin, jossa yön laskutus 22 taalaa ei paha.

Tästä leiristä menee shutel-bussi, ilmainen sellainen ja vie markkinapaikoille tosi nopeasti. Ennen sinne menoa käytiin taas paikallisessa Swap Meetissä eli ”kirpputorilla”, jonne pääsymaksu oli 1 taala/head ja voi ei, siellä myytiin kaikkea rihkamakorua, johon jostain kumman syystä Heli on kovin innostunut. Niinpä meni taas kaksi tuntia ja lonkat kipeänä autolle, mutta se ei riittänyt, vaan piti käydä vielä läheisessä Good-Willin myymälässä, eli paikallisessa UFF:ssä, jossa taas meni kaksi tuntia ja säkillinen vaatteita. Miten ihmeessä me saadaan tämä tavara Suomeen?

No nyt ollaan suihkun jälkeen parkissa ja koisimaan menossa ja telkussa tulee infoa, että F1 Hamilton vaihtaa Mercedekselle, mitenhän Nicolle käy tässä vaihdossa? Ja huomenna Grand Canyonille!

Matkaa jatkettiin suuntana Grand Canyon eli 100 mailia itään ja parkkiin Arizonan Blake Ranch RV Parkkiin hintaan 23 taalaa yö, ilmat kylmenevät! Varjossa illalla 25 astetta, miten me kesävaatteilla pärjätään ylempänä? No huomenna se nähdään.

Jatkettiin matkaa kanjoneille aina etelä puolen sisäänpääsyn tuntumaan, jossa sijaitsee turistineuvonnan läheisyydessä viimeinen RV parkki ja se näkyi hinnassa, joka oli 50 taalaa, piti olla netti, mutta ei kummallakaan koneella saatu yhteyttä, ei tv-signaalia ja radiossa 3 kanavaa, josta tuli tarinaa tauotta ja sitten aamuyöstä herättiin pakkaseen.

Me jotka olaan reissattu 40 asteessa, olihan kokemus; onneksi saatiin testattua auton lämmityslaite, joka toimi kuten pitää.

Aamulla aurinko lämmitti paikat matkakuntoon kanjonikierrokselle. Hyvä kierros ja saatiin taas paljon kuvia.

Jatkettiin matkaa pohjoiseen Pageen, jossa nyt ollaan pyykillä ja ollaan muuten samassa lokerossa, jossa viime yönä sähköä käytti Tahvanaiset.

Ja aamulla paikalliseen Wall Marttiin ostoksille ja sitten baanalle, jota riitti, nimittäin ajettiin 89ä suuntaan Salt Lake City ja samalla katseltiin Arizonan erämaita, jota riitti.

Välillä tuntui, että oltaisiin ajamassa valtavassa hiekkakuopassa, jonka keskelle oli tehty asfalttitie. Koukattiin Bruce-kanjonin sivustan kautta ja jatkettiin aina hämäräntuloon asti ja yövyttiin jossain  pimeässä löydetyssä RV-kolossa hintaan 20 taalaa yö.

Aamutointen jälkeen Salt Lake Cityyn, KOA:N RV- parkkiin, joka varsin kohtuullinen.

Tästä ilmainen bussikuljetus Salt Lake Cityn kappelialueelle, jossa vietetään tämä 12.10. koko päivä.

Ennen tänne tuloa käytiin Salt lake Cityn vuokraamossa laittamassa auton laitteita kuntoon. Palvelu oli taas kerran ystävällistä ja saatiin samaan rahaan eli ilmaiseksi kaasut tankattua ja pyyhkeet vaihdettua.

Sitten oltiin perjantai paikallaan ja käytiin mormonien temppelialueella keskustassa. Matkakertomusten vinkistä hiffattiin pyytää oppaaksi suomalainen sisar Laine. Portilla häntä jonkun aikaa odoteltiin kunnes mormoonimimmi ilmestyi, osoittautui mukavaksi mimmiksi. Hän kertomansa mukaan oli siellä lähetystehtävässä 18 kuukautta ja palkatta omalla kustannuksellaan! Pojat tekevät ilmaistyötä sisar Laineen kertoman mukaan 2 vuotta.

No ei se ole ihme, että mormoneilla on rahaa, kun kaikki aivopestyt hölmöt tekevät työt palkatta ja omalla kustannuksellaan.

Eli näillä keinolla olivat saaneet hienot pytingit rakennettua. RV-alueelta oli vielä temppelialueelle ilmaiskuljetus edestakas, tosin se edellytti sitä, että oli kuunneltava mormonitarinaa oppaan ja muiden ilmaistyöntekijöiden tuottamana pari tuntia. No oli se sen arvoista, mutta ei meistä kuitenkaan mormoneita tullut.

Aamulla kahvit ja muut naamaan ja sitten matkaan suuntana San Francisko.

Mentiin Salt Lake järven kautta, eipä ollut kummoinenJ Sitten ajettiin 130 mailia suola-aavikolla, maisemat eivät häikäisseet, no tulihan käytyä paikassa, jossa on tehty suola-aavikolla ajoneuvojen nopeusennätys eli pikkaisen yli 600 mailia tunnissa. On ne kovia kavereita täällä USA:ssa:).

Jatkettiin matkaa suuntaan San Francisko, ilma lämpeni koko ajan, oli tarkoitus ajaa meille tyypilliset 100–150 mailia, mutta kun ei löytynyt mistään kelvollista RV-parkkia. Niin jatkettiin matkaa vielä seuraavat sata mailia ja löytyihän paikka, paras tällä matkalla eli ennen Renoa, Sparks Marina RV- Park.

Tultiin myöhässä, mutta ilmoittautuminen onnistui siitä huolimatta eli portilla nimet lappuihin ja sisään.

Paikat siistit ja kuuma pool odotti taas nauttijaansa, kaikki ok ja nyt su 14.10 illalla klo 19.35 asteita mittarissa 20 eli kotosuomen kesäkelit.

Seuraavana aamuna ylös ja kahvit naamaan ja jatkaa matkaa, sillä oli säätiedoista poiketen kuitenkin pilvisen puolella oleva sää.

Päivä meni Sparksissa kaupoilla ja käytiin mm. kysymässä paljon matkalaukun lähettäminen Suomeen maksaisi FedExin kautta. Mimmi silmää räpäyttämättä että 650 taalaa! No tsekattaan Lufthansan ylimääräisen laukun kustannukset netistä, ei selvinnyt, kysyin s-postilla matkanjärjestäjältä, joka vastasi myöhemmin, että 200 taalaa, joka sekään ei pitänyt paikkansa!

Jatkettiin matkaa Lake Tahoelle, joka oli muuten käymisen paikka.

Alussa Helin kanssa todettiin, että ei muuten paljon poikkea Etelä Saksan vastaavista, mutta sitten poikkesikin.

Maisemat henkeäsalpaavia ja parkkiin paikalliseen RV-parkkiin hintaan 32 taalaa full hookupsilla eli kaikki toimii ja katellaan korvessa kaapeli-tv:tä eli Mentalistia. Ennen tätä käytiin portin vieressä olevassa Italiaisessa ravintolassa illallisella.

Kolmen kohdan italialilainen illallinen ruokajuomineen ja tippeineen 100 taalaa, no sen kesti, kun ei olla usein käyty matkalla ravintoloissa syömässä:).

Aamulla matka jatkui auringonpaisteessa suuntaan San Francisco ja maisemat jatkuivat edelleen hienoina.

Ajettiin aina Napa Valleyn viinitarhoilla, jossa pari päivää tutkittiin alueen viinitarjontaa ja viikonlopuksi on tarkoitus päästä San Franciscoon, jonka alueen tutustumiseen ollaan varattu viikko.

 

No nyt on käyty St. Helenan viinitarhoilla, päivä oli lämmin ja aurinkoinen, maisteltiin valmistajien tuotteita niin viinejä kuin myös juustoja ja kastikkeita.

Tultiin Napa Valleyn- keskustan kautta erinomainen pizza kainalossa takaisin parkkiin pyykille ja nyt on haettu navigaattoriin kaksi osoitetta.

San Franciscossa käydään taas kerran itkemässä Camping Worldissä oikean takapyörän jälleen kerran löystyneen pölykapselin aiheuttamaa melua ja samalla toki vaihdetaan pyyhkeet ja tankataan pro bono kaasut, on nimittäin luvassa kohteessa kylmenevää ja kun lähes koko ajan ollaan oltu päivälämmössä 35 astetta, niin pitää varautua.

Me keksittiin paikallisten avustuksella Candlestick RV Parkki, josta lähtee kuulemma bussilinja keskustaan, saa nähdä onko näinJ

No nyt päästiin vihdoin San Franciscoon ja Candlestick RV Parkkiin hintaan 222 taalaa kolme yötä, hinta kova, mutta niin on paikkakin.

Edellisenä iltana eli torstaina täällä oli jalkapallo-ottelu, jossa kaikki stadionin 69 tuhatta paikkaa oli myyty. Tuo stadion on nimittäin kadun toisella puolella. Leiriltä ei ole julkista liikennettä, vaan se on hoidettu RV-parkin omalla bussilla, joka vie Chinatownin välittömään läheisyyteen ja tuo toki takaisinkin samaan hintaan eli meno paluu 12 taalaa. Bussin kulkee ap ja ip noin tunnin välein.

Käytiin kylällä ostelemassa taas kaikenlaista mukavaa ja toki painavaa, ostettiin lisäksi Chinatownista matkalaukkupuntari jo aiemmin ostetun jousivaa-an lisäksi, joka oli ostettu Good Wilin myymälästä 3 taalla, nyt on millä mitata:).

Alkaa muuten jo hirvittää riittääkö ne kolme laukkua, entä painot?

Huomenna mennään tilausbussilla taas keskustaan ja otetaan hop and go koko päiväksi, toivottavasti on hyvät ilmat.

Käytiin muuten syömässä Chinatownissa R&G Loungessa, jota respan kaveri suositteli näin kauppojen jälkeen. Perjantai-ilta meni mukavasti kiinalasten kanssa syödessä. Ruoka oli hyvää ja edullista, koko ilta kolmine kohtineen ja juomineen tippeineen 70 taalaa, varsin kohtuullista.

Seuraavana päivänä katsottiin paikan nähtävyydet Hop & Go:lla, kuvia saatiin taas satamäärin. Seuraavana päivän käytiin Alcatrazessa, oli hieno kokemus.

Sunnuntaina lähdettiin autolla ajelemaan San Franciscoon ja se meni hyvin.

Maanantaina jatkettiin rantatietä eli Pacific 1 roudia alaspäin suuntaan LA yövyttiin parissa state-parkissa ja nyt perjantai-ilta menee hyvässä RV-parkissa, jossa kaksi spata ja allas, ollaan täällä viikonloppu.

Matka jatkui vielä Hearstin linnan ja Getty Villan visiitillä, josta suuntasimmekin viimeiseen yhteistapaamispaikkaan Pomona KOA, ja onneksi sen paremmalle puolelle. Mentiin jo päivää aikaisemmin kuin pääjoukko, jota sitten pikkuhiljaa alkoi kerääntyä ja tarinoita riitti.

Sitten autojenluovutuksen, joka ei ollut mitään nipottamista. Sitten kentälle päiväksi odottamaan toivottaman pitkää lento takaisin kotiin.

Mennessä ei koko jet-lagia tiennyt olevankaan, mutta tullessa siitä kärsittiin lähes pari viikkoa.

Summa sumarum:

Amerikka on hieno paikka olla ja elää. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kaikki toimii erinomaisella tavalla, tosin money talks ja koko ajan, mutta niinhän se tuppaa olemaan täällä kotosuomessakin. Kertaakaan ei tuntunut olevan turvaton tunne eli ne amerikkalaiset elokuvat ovat ELOKUVIA!

Menisimmekö uudelleen?

Kyllä, mutta pidemmäksi aikaa. Kuuden viikon aikana ehti valitettavasti saada vain tukkaputkella raapaisun.

Ei muuta kun hyvää ja rauhallista joulun odotusta koko porukalle ja muille karavaanareille ja toki muillekin.

 

Kirjoitti Raimo ja Heli Niippa

©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com