Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

26.11.2012

Aamulla heräilimme hiukan myöhemmin. Taisi sangriakin olla hyvälaatuista, koska olo oli aivan hyvä. Aamiaisen jälkeen alkoi Hilkka siivota ja pakata. Kaksi ei sitä mahtunut tekemään, joten vähän aikaa mietittyäni päätin lähteä kävelylenkille. Ilma oli mitä parhain, pieni tuulenvire jäähdytti sopivasti muuten kuumaa auringonpaistetta. En ollut asettanut mitään varsinaista päämäärää kävelylenkille, vaan ajatteli palaavani kun tuntuu, että jaksan vielä.

Kävelin kevyesti parin mailin matkan driving rangelle, jossa ostin kaksi pulloa vettä, koska olin unohtanut ottaa sitä matkaan. Huilattuani hiukan aikaa varjossa, jatkoin vielä läheiselle bensa-asemalle ja ostin Hilkalle askin tupakkaa. Eipä Hilkka ole ainakaan vielä päässyt lopettamaan sitä touhua.

Menthol Marlborot taskussani ja vesipullo kädessä palailin leiriin. Tänä aikana oli Hilkka pakannut lähes kaikki tavarat ja siivonnutkin pitkälle. Hän ilahtui silminnähden tuliaisesta ja kertoi ihmetelleen, että mistä saisi savukkeita.

Taas kerran söimme fajitaksia, kun kaksi lättyä oli vielä jäljellä. Fajitas on hyvä ruokalaji, koska eri salsojen ja muiden sörsseleiden kanssa voi joka kerta tehdä erilaisen annoksen. Niihin ei siis kyllästy helpolla. Pimeys tuli taas melko aikaisin, joten katsoimme jonkin aikaa televisiota ja Hyvät ja huonot uutiset tietokoneelta ja sitten menimme unten maille.

 

27.11.2012

Heräilimme jo hyvissä ajoin ja söimme aamiaista, joka oli niin tarkkaan laskettu, että leipä loppui melkein kokonaan ja viimeinen baagelirinkula riitti jaettavaksi. Hilkka tiskasi ja viimeisteli siivouksen.

Olimme Tuuttien kanssa sopineet, että tulemme asuntomme lähellä olevalle WinDixien parkkipaikalle, jossa siirrämme tavaramme heidän autoonsa ja viemme asunnolle. Asuntoalueellemme ei saa mennä RV:llä, eikä se oikein sinne olisi sopinutkaan.

Olin myös soittanut Mäkisen Eerolle, että tänään voisin koeajaa Lincolnin. Sovittiin, että, kun tulemme RV:n luovutuksesta tulemme hänen ”tarhan” kautta.

Lähdimme ajelemaan kohti RV:n luovutusta Fort Lauderdaleen. Tuutit pisti osoitteen omaan navigaattoriinsa ja sovimme tapaavamme perillä. Tankkasin vielä RV:n täyteen ja ajoimme Campers Worldiin Fort Lauderdaleen. Mustan ja harmaan vesitankin olimme luonnollisesti tyhjentäneet ennen viimeiseltä leiriltä lähtöä.

Vähän haikea RV:n luovutus kaksi päivää etuajassa sujui kommelluksista. Pikku viat, joita oli vähän yli kahden kuukauden aikana tullut, katsottiin näköjään normaaliksi, koska ainakaan meitä ei nuhdeltu lainkaan. Ainoastaan kysyttiin, miksemme olleet soittaneet annettuun numeroon, koska sieltä olisi tullut heti joku korjaamaan tilanteen. Näillä USA:n välimatkoilla voi heti olla kuitenkin niin pitkä aika, ettei oikein viitsisi jäädä odottelemaan. Sanoimme vastaanottajatytölle, että viat oli niin pieniä, etteivät ne meitä suuremmin haitanneet.

Campers Worldin vastaanotto oli todella ystävällistä, asiallista ja ennenkaikkea nopeaa. Ylimaileja oli meille tullut n. 2200 josta maksoimme säädetyt 40 senttiä per maili. Lisäksi tuli hiukan maksua generaattorin käytöstä. Kaiken kaikkea kertyi autoomme matkamaileja n. 9100.

Suosittelemme Campers Worldia muillekin RV-vuokraajille.

Heikki ja Marja Tuutti noutivat meidät Fort Lauderdalesta ja ajelimme Mäkisen Eeron ”tarhalle” Delray Beachiin. Siellä seisoi pihalla herkullisen näköinen mustakattoinen Lincoln Town Car Signature Limited. Ennenkuin lähdimme koeajeluun, esitteli Eero meille hienoja huutokauppaostoksiaan, joita hän oli tehnyt. Eero haalii kaikenlaista tarpeellista, koska hän on rakentamassa uutta taloa (joku sanoi linnaa).

Lopulta pääsin starttaamaan Lincolnin ja se kehräsi niin hiljaa, että tuskin kuului. Lähdimme paikalta nautiskellen Lincolnin pehmeästä kulusta. Autossa on niin paljon erilaisia hienouksia ja hilavitkuttimia, että kestää aikansa ennen kuin niihin on tutustunut.

Koeajoimme auton ja ilmoitimme Eerolle, että otamme auton. Seuraavana päivänä Eero pyysi joitain lisätietoja ja kertoi, että Suomessa jotkut Lincolnia välittävät dealerit kutsuvat Lincolnia Lindholmiksi. Sehän  minulle sopii.

Nyt kun Ford F-350 on muuttunut Lincoln Town Cariksi on katsottava, että matka Amerikan halki on päättynyt.

Vielä kerran Hilkan ja Arin kiitokset kaikille mukana olleille. Voimme varmaan joskus ottaa homman uusiksi, kun ensin jonkin aikaa on sulateltu tätä reissua aivoiss

©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com