Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Grönholm Lahdenperä matkakertomus no 9 

31.10 

Aamulla klo 8.10 bussi tuli hakemaan suomalaispariskuntaa päivän retkille. Lähdimme Ikosten kanssa kohti elokuvastudioita. Matkaa sinne oli enemmän kuin arvasimmekaan, mutta täällähän on pitkä matka joka paikkaan. Matkalla kuljettajamme selosti kaupunkinäkymiä, ohitimme mm. koripallojoukkue Lakersin kotiareenan. 

Studiot on hieman harhaanjohtava nimitys, sillä alue oli jonkinlainen huvipuiston ja näyttämöalueiden risteytys. Varsinaisten studioiden ja lavastusten ja rakennelmien lisäksi siellä oli useita show-esityksiä pitkin päivää; nämä kaikki liittyivät Universalin tuotantoihin. 

Aloitimme päivän hyppäämällä junaan, joka tunnin ajan kierteli aluetta. Alkumatkasta liikuimme ikään kuin takapihoilla, kiertelimme suuria, täysin umpinaisia laatikkomaisia rakennuksia, joissa oli vain kyltit Stage 22 tai Stage 25 jne. Opas kertoi kyllä mitä kullakin näyttämöllä oli aikanaan tai viimeksi filmattu, mutta sisään emme päässeet. Mutta sitten juna putkahti ihan erilaisiin maisemiin. Siellä oli tekolampi, jota on käytetty järvenä ja jopa Tyynenä valtamerenä. Silloin sinne laitettiin laivan pienoismalli ja tekniikalla näkymä sitten muutettiin valtavaksi. Se on mm. toiminut Punaisena merenä, joka juutalaisten edessä jakautui kahtia, ja vaikka mitä. Meille näytettiin ns. elokuva-autot, jotka filmillä lentelevät alas vuorenseinämiä tai takaa-ajokohtauksissa hyppivät ilmaan, tekevät tiukkoja kaarroksia tai heittävät voltteja. Tosiasiassa nämä autot tai niiden kuoret ovat alustastaan kiinni tangoissa, jotka nostavat ne ilmaan ja kieputtavat sitten niitä tarpeiden mukaan. Ne saatiin myös ikään kuin palamaan, kun takaa roihahti valtava tulipallo. Ajoimme alas kapeaa tietä ja yht´äkkiä takaa syöksyi tulva-aalto. Tulimme lännenkaupunkiin, joka tietenkin oli pelkkiä kulisseja tai talojen kuoria, samoin kuin suurkaupungin kadut ja kujat.

Pilvenpiirtäjämaisema saadaan aikaiseksi heijastamalla taustalle esim. New Yorkin siluetti. Hyvällä tekniikalla se näytti ihan aidolta. Lännenkaupungin aikaansaamiseksi tarvitaan vähintään saluuna, hotelli, pankki ja sheriffin toimisto. 

Yksi aito kulissikin löytyi. Lentokoneen maahansyöksyssä oli käytettyä oikeaa DC-737 konetta, joka oli hinattu studiolle ja siellä revitty kappaleiksi. Sitten hylkyyn ja sen osiin oli istutettu aidon näköisiä uhreja. 

Ajoimme vielä läpi upeiden oma-kotialueiden – kulisseja ja kuoria tietenkin, joita käytetään nytkin tv-sarjojen filmauksissa. Hithcockin Psycho tuli vastaan Bates Motel´in muodossa – Norman seisoi itse rappusilla, äidin muumiota emme ikkunassa huomanneet. 

Näkymiä oli vaikka millä mitalla mutta oli muunkinlaisia kokemuksia. Juna ajoi tunneliin, pysähtyi ja siinä vaiheessa piti laittaa 3-D lasit silmille. Ja sitten alkoi tapahtua! Olimme keskellä uusinta King Kongia, joka taisteli jättimäisen hirmuliskon kanssa viidakossa. Juna heilui ja vaappui, kun hahmot osuivat milloin seiniin ja milloin kattoon, niiden sylki roiskui vetenä päällemme ja meteli oli huumaava! Tietenkään tästä kaikesta ei saanut kuvia, oli liian pimeää ja hahmot liikkuivat liian nopeasti. Mutta vaikuttavaa se oli! Matkalla oli toinenkin kohtaus, jossa joko juna tärisi ja vavahteli ihan oikean tuntuisesti. 

Samantapaisia elämyksiä tarjosivat muutkin show-esitykset. Kaikissa emme edes ehtineet käydä. Rauhallisempaa menoa oli tarjolla esityksessä, jossa esiteltiin filmeissä käytettyjä eläimiä, mm. koiria, kissoja, lintuja, marsuja ja possu. Meille näytettiin myös, miten erilaiset erikoistehosteet saadaan aikaiseksi, esim. käyttämällä taustoja, joihin istutetaan ihmiset ja paljon muuta. Näin meitä huijataan! 

Välillä piti vetää henkeä ja istahtaa syömäänkin. Viimeinen esitys ennen alueen sulkeutumista oli sitten taas fantasian ja sen toteutuksen huippu. Nimenä sillä oli Waterworld ja kuten nimikin sanoo, tapahtumat sijoittuivat veteen. Näyttämö oli kuin vanha kaivoskuilu tms, vesiallasta ympäröivät mitä erilaisimmat ruostuneet metallirakennelmat. Ennen näytöstä yleisöä heräteltiin mm. huudattamalla aina yhtä katsomon osaa kerrallaan ja kaiken huipuksi esiintyjät heittelivät katsomoon erilaisilla astioilla vettä! Olimme melkein etupenkissä ja saimme kyllä osamme tästäkin numerosta! Mutta kaikilla oli hauskaa! 

 Homman ideana oli hyvien ja pahojen taistelu: maailmasta oli kadonnut kiinteä maa, vain tämä alue oli jäljellä. Hyvät tiesivät mistä maata löytyisi ja pahat yrittivät saada sen tiedon heiltä. Tätä sotaa käytiin mitä erilaisimmilla laitteilla, mm. hirmuista vauhtia kiitävillä vesiskoottereilla ja muilla vesivempaimilla, tupsahtihan veteen kokonainen lentokonekin, joka tietenkin taas kasteli muutaman rivin katsojia. Kaikki tehtiin valtavalla vauhdilla eikä voinut kuin ihmetellä, miten kaikki kaarrokset ja jarrutukset onnistuivat niin pienissä ympyröissä. Tietenkin hyvä voitti tai loppu oli vähän arvailujen varassa, kun kaikki rakennelmat loppujen lopuksi räjähtelivät ja paloivat – leikisti tietenkin. Kuvat ehkä kertovat jotakin. 

Bussi haki meidät klo 18 ja lähti kiertelemään Hollywoodia. Hollywood Boulevard on  se kuuluisa katu, jonka varrella on joskus ollut upeaa vipinää. Nyt katu on taantunut, ensinnäkin se on kovin vanha, niin kuin koko LA ja Hollywood ja glamour on siirtynyt enemmän Las Vegasiin. Mutta oli siellä aikamoinen valomeri vieläkin. Pysähdyimme tunnin ajaksi ja pääsimme lueskelemaan kuuluisia nimiä katukäytävään istutetuista tähdistä. Siellä on vielä tyhjiäkin tähtiä, joten siitä vaan nimeä hankkimaan! 

Tällä kadulla on myös kuuluisa Chinese Theatre ja sen vielä kuuluisampi etupiha. Siinä on nimittäin laattoja, joihin kuuluisuudet ovat ikuistaneet jalan- ja kädenjälkensä sekä nimikirjoituksensa. Kuvista näkyy ketä kaikkia bongasimme, oli siellä enemmänkin, mutta ei kaikkia voinut kuvata. 

Sitten suuntasimme kohti Sunset Boulevardia ja Sunset Plazaa, ja ohitimme lukuisia ravintoloita, jotka ovat kuuluisuuksien suosimia. Jos siis haluat tavata jonkun ja jopa pyytää nimikirjoituksen, niin sinne vaan murkinalle. Voi kuitenkin olla, että sisäänpääsy edellyttää aika paksua lompakkoa eikä karavaanarin vaatetus kelpaisi. 

Beverly Hills oli sitten vuorossa. Se on tosiasiassa oma pieni kaupunkinsa, niin kuin kaikki muutkin LA:n osat. Sen kaduille ei saa pysäköidä turvallisuussyistä ja poliisivoimat täällä ovat moninkertaiset muihin LA:n alueisiin nähden. Los Angelesissa tehdään keskimäärin 2 murhaa per yö, Beverly Hillsissä ei ole tehty yhtään henkirikosta viimeisten 7 vuoden aikana. Itsemurhista ei oppaamme eli kuljettajamme sitten puhunutkaan mitään. Oli tosi äveriään näköistä seutua, sen mitä nyt muurien takana olevista taloista paljoa näki. 

Beverly Hillsin asuntoalueen jälkeen siirryimme kuuluisuuksien ostoskaduille. Upeita autoliikkeitä, ikkunassa yksi punainen Maserati ja toisessa valkoinen Ferrari. MacLarenin liikkeessä näkyi olevan mm. Formula 1, muista komistuksista puhumattakaan. Oli upeita huonekaluliikkeitä ja yksi lasten huonekaluihin ja sisustuksiin erikoistunut putiikki. Vaateostoksille tähdet menevät tietenkin Rodeo Drivelle. Pääsimme pikku kävelylle ja täytyy sanoa, että siellä haisi raha! Siellä oli myös hotelli, jossa on filmattu Pretty Woman ja näihin putiikkeihin Julia Roberts puhelintyttöasussaan pyrki ostoksille. Eipä ihme, että nyrpistivät hänelle nenäänsä!. 

Tässä vaiheessa tuntui, etteivät aivot enää ota vastaan mitään, kovalevy oli täynnä. Onneksi kierroskin loppui tähän ja bussimme suuntasi kohti Anaheimia. Taas oli matka pitkä ja liikenne valtavaa. Parhaimmillaan 7-kaistaiset moottoritiet olivat täynnä molempiin suuntiin ihan ruuhkaksi asti, mutta taitavasti naisoppaamme meidät luotsasi leirialueemme portille. Oli aivojen nollaamisen aika ja sitten pehkuihin.

 

©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com