Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Grönholm Lahdenperä matkakertomus 4 

6.10.12

Lauantaiaamu, kylmä mutta aurinkoinen. Naapurissa olevan rautaromuvaraston aidan takaa tuijotti meitä ruskea nauta, joka sanoi pari kertaa muuu! Kääntyi sitten ja lähti puikkelehtimaan rojun keskeltä pois. Seuraavaksi autoa lähestyi pieni, tosi pitkäkorvainen pupu, joka hävisi jonnekin autojen väliin. 

Sitten nokka suunnattiin kohti  ”peikkolaaksoa”. Goblin Valley on merkillisten, pienten ukkomaisten kivipatsaiden täyttämä laakso, jossa on aikanaan filmattu Tähtien sota. Taas kuvat puhuvat enemmän kuin sanat. Lähestyessämme laakso näkyi jo kaukaa upea Temple Mopuntain, joka toi mieleen oman eduskuntatalomme, mutta kyllä se temppelistäkin käy.Tämä nähtävyyden ohella alueella sijaitsi Little Wildhorse Canyon, joka tuli eteen kuin vähän varkain. Sinne oli tienviitta ja käännyimme vain katsomaan mitä sieltä löytyisi. Ja löytyihän sieltä, pari kävelyreittiä, joista valitsimme lyhyemmän. Se olikin viisas valinta – tosin saimme vinkkejä muilta reitin jo löytäneiltä. Niinpä me neljä, Kaarakaiset ja me, lähdimme kiviseen kanjoniin. Reitti on kuulemma ollut muinaisten intiaanien hevospolku, mutta kyllä on täytynyt olla pikkuisia intiaaniponeja että ovat siellä mahtuneet kulkemaan! Paikoin piti kiipeillä kallipaasilla, mikäli pääsi niille ylös?! Meikäläisellä teki yhdessä paikassa vähän tiukkaa ja meinasin jo luovuttaa, mutta pari avuliasta jenkkiä tarttui meikäläisen käsiin ja sananmukaisesti vetivät minut ylös kallion päälle. 

Muuten kallioseinämien väli oli välillä niin kapea, että piti kulkea sivuttain ja ottaa tukea vastakkaisesta seinämästä, jonkun oli kuulemma pitänyt vetää vatsaansakin sisään. Oli aika hikinen juttu, mutta kyllä kannatti! 

Tätä nähtävyyttä ei ollut mainittu missään reittimateriaalissamme, koska oppaamme eli Ansu ja Petsku eivät myöskään olleet koskaan tästä kuulleet. Peikkolaakso rangerit eivät siitä myöskään mitään maininneet, ilmeisesti siksi, että paikka sijaitsi maksullisen puisto-osuuden ulkopuolella. Nyt se on lisätty seuraavan tänne eksyvän suomalaisryhmän opastukseen. 

Tässä vaiheessa olimme olleet jo useitakin päiviä kännykkäkenttien ulkopuolella, vaikka edellisen illan leiripaikalla olikin nettiyhteys. Ja tätä jatkui edelleen maassa, jonka väki on käynyt jo aikaa sitten kuussakin. Mutta kun maisemia katseli ja välimatkoja mittaili, ei se mikään ihme kuitenkaan ole, kyllä täällä on niin valtavia alueita ”keskellä ei mitään”.  Ja sitä kivitötteröiden määrää – juuri kun pääsimme yhdestä nähtävyyspaikasta ulos, niin seuraavan mutkan (lue: erinäisten kilometrien jälkeen) oli edessä taas mitä uskomattomimpia kalliomuodostelmia. Ja kamera lauloi! 

Nyt suuntasimme kohti Green Riverin pikkukaupunkia, jonka puistoleirissä meillä oli seuraava yhteistapaamisemme. Sinne meitä kerääntyikin aika joukko, joka kokoontui yhteen illansuussa kertoilemaan kokemuksiaan kahden viikon ajalta. ”Isäntäväki” eli Ansu ja Petsku olivat hankkineet tästä Utahin melonikaupungista upeita erilaisia meloneja, joita sitten mutusteltiin yhdessä. Sitten leirinuotio palamaan kunnes taas oli aika vetäytyä yöpuulle. 

7.10.12

Kylmenevä ilta enteili taas viileä aamua eikä se pettänyt, +2 astetta! Illalla piti vähän aikaa lämmittää auton sisätiloja, sitten kaksi paksua vällyä päälle ja makuusopen eteen verho, tällä systeemillä pärjäsi ihan hyvin. Emme ole pitäneet lämmitystä päällä yöllä, kun se toimii kuumailmapuhallustekniikalla ja pitää jumalatonta meteliä. Kotona vaunussahan on vesikiertolämmitys, joka on ihan eri juttu. 

Olimme päättäneet eräiden muiden kanssa jäädä tähän vielä toiseksikin yöksi vetämään vähän henkeä. Olimme saaneet viimeisen sähköpaikan, joten sen puoleen ei ollut ongelmia. Alueella oli myös WC-tilat ja suihkut, joten hyvin pärjättiin. 

Ikosten auton vieressä rupesi iltapäivällä nurmikolla näkymään liikettä ja kas, pieni paikallinen myyrä siellä teki kaivuutyötään. Pää kurkisti aina välillä aukosta ja taas lensi hiekkaa kummulle. 

Illalla vietimme vielä Pirjon ja Pirkon nimipäiviä asianmukaisen kahvittelun ja muun tarjoilun merkeissä. Vielä iltamakkaroiden paisto nuotiolla ja yöpuulle.

 

8.10 

Aamulämpötila oli nollassa ja tuntui alkuun ettei ilma lämpene ollenkaan, mutta kyllähän se siitä. Tehtiin kauppareissu, kun jääkaapissa ei ollut aamulla edes valoja – tämä johtui siitä, että isäntä oli illalla vahingossa napsauttanut pois päältä auton asunto-osan pääkatkaisijan. Mutta tästäkin selvittiin, joten sitten vain matkaan. 

Suuntasimme etelään ja kohti Moabin kaupunkia vähän kiertotietä. Tämä siitä syystä, että pääsimme ajamaan Colorado-joen rantatietä pitkin. Ja kyllä kannatti! Oli upeaa seurailla suurta jokea (joka tosin ei nyt juuri ollut vuolaimmillaan), kun molemmin puolin kohosivat mahtavat kiviseinämät. Taas kerran kamera ei pystynyt ikuistamaan näkymää sellaisena kuin sen näimme paikan päällä, syvyys- ja korkeusvaikutelma jäi uupumaan. Seinämistä oli aikojen kuluessa irronnut mahtavia lohkareita, osa roikkui vielä kiinni seinämissä. Henkeäsalpaavaa! Kelpasi siinä istuskella rantakivellä kahvikupponen kädessä ja seurata muutaman nuoren lähtötouhuja kumiveneellä joelle. 

Joen varrella oli tiheään alueita, joilla leiriytyminen olisi ollut sallittua; nämä olivat ns. primitiivisiä leirejä. Olisihan se ollut kokemus sekin, mutta kello oli sen verran vähän, ettemme vielä halunneet pysähtyä, kun tälle päivälle oli vielä suunniteltu muutakin ohjelmaa. Niinpä sitten päädyimme Moabin kaupunkiin, jossa leiriydyimme Riverside Oasis RV Park-nimiselle leirintäalueelle. 

Kävimme vain merkkaamassa leiripaikkamme ja lähdimme kohti seuraavaa elämystä eli Arches National Parkia. Tämä on se punaisten kallioiden alue, jossa näkyy mahtavia kivisiä kaaria. Oli siellä tosin muitakin mahtavia kivimuodostelmia, joiden pällistelemisessä menikin sitten loppupäivä. Leirissä olimme taas klo 18. 

Arches on alue, jonka kaaria näkyy usein mainoksissa ja jossa on filmattu useita lännen elokuvia. Ajoimme alueen halki ja siinä sivussa tallustelimme taas aikamoisia pätkiä, myös ylä- ja alamäkiä sekä välillä upottavassa hiekassa. Joten kyllä tämä automatkailukin käy kuntoilusta. 

Taaskaan eivät sanat riitä kuvailemaan näkymiä, niin mykistäviä ne olivat. Vaikka kaiken luuli jo nähneensä, niin eipäs vaan ollutkaan! Kivistä mainittakoon Three Gossips eli Kolme Juorua, Tower of Babel eli Baabelin Torni ja The Organ eli Urut. Yksi tutuimmista muodostelmista oli Balanced Rock eli Tasapainoileva Kivi, joka näytti siltä, että se keikahtaa alas ihan koska vain. Kaaria olivat mm Delicate Arch, Sand Dune Arch, South ja North Window eli Ikkunat jne. Yhden kivialueen nimi oli Eedenin Puutarha, toinen oli Elefanttien Paraati ja alueen huipulla oli Paholaisen Puutarha. Että sellainen paikka! 

 

9.10 

Ennen lähtöä eteenpäin kurvasimme vielä kolmisenkymmentä mailia taaksepäin kohti kansallispuistoa nimeltä Dead Horse Point. Ajateltiin että taas nähdään kivitötteröitä mutta eipäs nähtykään, vaan silmiemme eteen avautui aivan huikaiseva näkymä! Varsinaiset näköalapaikat sijaitsivat korkealla seinämien ja rotkojen reunalla ja alhaalla, hyvin alhaalla avautui tasankoja, rotkojen pohjaa ja siellä virtaava Colorado-joki. Joki oli tällä kohden aivan vihreä ja vesi näytti hyvin seisovalta, mutta mutkia se kyllä teki. Näkymä oli niin laaja ja henkeäsalpaava sekä alaspäin huikaiseva, että on vahinko ettei taaskaan saanut ikuistettua oikeita perspektiivejä. Joistain kuvista kyllä saa jonkinlaisen kuvan syvyydestä. 

Siellä ylhäällä teimme myös tuttavuutta Mocca-nimisen 6-vuotiaan kanssa. Mocca oli nimensä mukaisesti ruskea labradorinnoutaja, hieman tuhdissa kunnossa mutta käytökseltään kuin Aapo. 

Dead Horse Pointilta siirryimme sitten etelään menevälle 191-tielle, joka vei meidät Monticellon ja Blandingin kautta Bluffiin, jossa useampiakin autokuntiamme leiriytyi Cottonwood-alueelle. 

Matkalla törmäsimme ensin paikkaan nimeltä Hole in the Rock. Tämä oli kirjoitettuna kissankorkuisin kirjaimin korkeaan kiviseinämään. Luulimme ensin että se olisi jonkinlainen luonnonnähtävyys, kun se mainittiin kartassakin, mutta kallion toisella puolella avautuikin muutamien kauppapuotien ja eläintarhan (!?) kauppapaikka. Kalliossa oleva reikä osoittautui intiaanikäsityötä ja matkamuistoja myyväksi liikkeeksi, joka oli louhittu kallioon. Mielenkiintoisempi oli paikalla oleva lännen tyyppinen puoti erilaisine vanhoine esineineen, osa tietenkin uusvanhoja. Eläintarhaan emme tutustuneet. 

Matka jatkui ja ohitettuamme Blandingin tie vähitellen huononi ja siellä täällä näkyi hylättyjä taloja ja asuttujenkin pihoissa oli rautaromua ja muuta roinaa. Olisiko tämä Utahin kolkka sitten heikommin toimeentulevaa? 

Pitkin matkaa oli myös useita varoituksia kauriiden tienylityksistä, sanallisesti jopa kerrottiin, että tämä liikenne olisi vilkasta. Yhtään nelijalkaista tienylittäjää emme nähneet, kaksi kuollutta kaurista kylläkin. 

Bluffiin saavuttaessa meitä tervehtivät Navajo-kaksoset, kaksi mahtavaa kivipylvästä. Loppuilta kului normaalin leirielämän puitteissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com