Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

USAretki 2012   20.9.-3.11.

20.9
Saapuminen Los Angelesiin oli sujuvaa, erityisen kiitoksen saavat ystävälliset passintarkastajat. Ei enää ristikuulustelua miksi tulet, minne menet, mitä aiot tehdä jne. Myös hotellimuodollisuudet oli hoidettu jo etukäteen ja sitten vain lyhyen pää tyynyyn, 15 tuntia ilmojen teillä vaati veronsa. 

21.9
Seuraavana aamuna elimistö hieman nikotteli kun aamiainen nautittiin kotimaan ajanlaskun mukaan n. klo 18 iltapäivällä Mutta aika hyvin päästiin rytmiin mukaan. Oman epämukavuutensa, jos näin voi sanoa, toi oloon aivan uskomaton helle. 

Autojen luovutus Moturiksen toimistolla oli aika sujuvaa vaikka aikaa vievää. Paperisodan ja autojen tarkastuksen jälkeen itse kukin autokunta suuntasi ensiostoksille, pääasiassa lähimpään Wal-Martiin. Kärryt täynnä tavaraa autolle, tavarat autoon ja kohti Pomonaa ja KOA:n leiriä. 

Eri navigaattorit kuljettivat väkeä vähän eri reittejä mutta viimein oltiin perillä, meikäläiset ilmeisesti viimeisinä. Siinä vaiheessa iski ensimmäinen pettymys, jouduimme tilanpuutteen vuoksi ”kakkospuolelle”, joka tasoltaan oli lähinnä varastoalueeseen verrattava. Hinta tästä oli ilmeisesti sama kuin varsinaisen leirialueenkin puolella. Kaikki tarpeellinen kuitenkin toimi ja yhteistapaamisen jälkeen suomalaisten leiri hiljeni aika pian. 

22.9
Aamupäivä sujui aika leppoisasti ja tässä vaiheessa selviteltiin autoissa havaittuja vikoja puutteita. Ainahan niitä löytyy ja Moturikselle jouduttiin tekemään yksi reissu. Tältä matkalla meidänkin autoon saatiin puuttuva tosi tärkeä opus eli Good Samin leirialueopas. Helpottaa huomattavasti retken sujumista. 

Viimeisten kauppakierrosten jälkeen suuntasimme kohti La Verneä ja Simo Veharannan kotiosoitetta. Siellä meitä odottivat jälleen kerran ystävällinen isäntä perheineen ja ylenpalttisen runsaat tarjoilut – kylmiä juomia, alkupaloja, grilliherkkuja ja ”last but not least” amerikkalainen Apple Pie ja jäätelö. Yöpyminen sujui itse kultakin autokunnalta joko Simon pihalla tai kadun varressa. Hellekin jatkui, joten ei ainakaan tullut yöllä vilu. 

23.9
Varsinainen seikkailu alkoi! Suurin osa suunnisti, me muiden mukana, kohti Tyynen valtameren rantatietä, kyseessä siis tie no 1. Yksi autokunta lähti kohti Yellowstonen kansallispuistoa ja oli kai niitäkin, jotka rantatien jo ajettuaan suuntasivat enemmän sisämaahan. Yosemiten kansallispuisto on nyt poissa laskuista siellä ilmenneiden virustartuntojen vuoksi, mikä oli osalle ymmärrettävä pettymys. Me kiersimme sen kautta jo Route 66-matkallamme, joten Pacific Ocean kutsui. 

Matka alkoi edelleen helteisessä säässä Santa Monican kautta ja jatkui siitä ylöspäin. Ihailimme matkalla tyrskyjä ja niillä sitä ”oikeaa aaltoa” odottavia lainelautailijoita, näimme myös muutaman upean ratsastuksen. Pysähdyimme tarkkailemaan hylkeitä, niin meressä pulikoivia kuin rannallakin lekottelevia. Merkillepantavaa oli, että emme törmänneet yhteenkään oman porukan autoon. Liekö ollut eroja ajonopeuksissa tai pysähdyspaikoissa. 

Tähän asti oli helteistä, mutta sitten mereltä työntyi sumua rannikolla. Aluksi se oli vähäistä mutta sakeni aika pian. Tällä säämuutoksella oli vaikutuksensa myös lämpötilaan, joka laski nopeasti n. 10 asteella. Sitten taivas taas kirkastui mutta vain lyhyeksi ajaksi ja sumu palasi entistä sankempana. Se peitti meren ja leijui vuorten rinteillä ja ilma muuttui koleaksi ja kosteaksi. 

Yövyimme Morro Bay Dunes-nimisellä leirintäalueella, jonne olivat tiensä löytäneet myös pari muuta autokuntaamme. 

24.5
Aamu oli sumuinen ja kolea, mittari näytti +10 C. Ei siis ollut mitään järkeä jäädä sinne pitemmäksi ajaksi joten suomalaisjoukkomme jatkoi matkaa kohti San Simeonia ja Hearstin linnaa. Siellä yhytimme enemmänkin meikäläisiä autokuntia. Linnasta ei tämän kertomuksen puitteissa voi kertoa enempää, siihen ei aika ja tila riitä. Meikäläisten suurimmat ihailun kohteet olivat istutukset ja roomalainen kylpylä sekä tietenkin henkeäsalpaavat näkymät Camping Hill-kukkulalta. Oli varsinainen pytinki! 

Sitten seuraavaa majapaikkaa etsimään. Meillä oli jo sellainen valmiiksi katsottuna mutta taas kävi niin, että suunnitelmat muuttuivat tai tässä tapauksessa kariutuivat matkan edetessä. Ensinnäkin vei linnakäynti enemmän aikaa kuin oli arvioitu ja sen jälkeen edessä olivat rantatien huikaisevat serpentiiniosuudet. Tie kiipesi kiemurrellen ylös jyrkkiä vuorenseinämiä ja vaikka matkaa ei maileissa runsaasti ollutkaan, sen matkavauhti kyllä tuplasi. Pimeäkin rupesi jo vaanimaan kun viimein, muutamien harhaiskujen jälkeen kurvasimme Big Surin alueella sijaitsevalle Riverside Campgroundin portista sisään. ja yllätys, yllätys – siellähän oli 4 muutakin autokuntaa! Ilta sujui mukavissa merkeissä nuotiotulella istuttaessa, mutta kuten aikaisemminkin, pitkä ajopäivä vaati veronsa ja väki vetääntyi hyvissä ajoin yöpuulle. 

25.9
Aamulla suuntasimme ensin kohti Montereytä, jonne olimme kuvitelleet ehtivämme edellisenä iltana. Siellä oli ohjelmassa kaupassakäynti ja koska aikaa oli, jatkoimme matkaa. Muilla autokunnilla tavoitteena oli San Fransisco, jossa eivät olleet aikaisemmin käyneet. Meille tuo kaupunki tuli tutuksi (?) 66-matkamme aikana 2010. 

Good Sam-kirjasta valitsimme aika umpimähkään Saratogassa sijaitsevan Saratoga Springs-alueen eikä olisi paremmin voinut osua! Todella viehättävä paikka metsäisellä alueella, puron solistessa alueen läpi. Seutu on vuoristoista ja leirintäalue sijaitsee alempana kuin ohi kulkeva tie. Sinne ajetaan Saratogan keskustan läpi, joka sekin olisi tutustumisen arvoinen viehättävine omakotitaloineen ja kauppoineen. 

Alueella on kaikki muut palvelut paitsi viemäröinti. Paikka ei ole suuren suuri ja vaunupaikat sijaitsevat puiden siimeksessä puron varressa. Amerikkalaiseen tapaan alueella on myös kausipaikoilla mahtavia trailereita, joiden väliin jää juuri ja juuri avatun oven levyinen väli. Pientä miinusta annamme suihkutiloista, kuumaa vettä tuli riittävästi mutta puhtaus olisi voinut olla parempi. WC-tilat sen sijaan olivat ihan siistit. Kiitosta saa myös hinta, vain 32 $. Suosittelemme!

©2018 Matkailuautolla Usassa syksy 2012 - suntuubi.com